Olen artistisuuden ja estetiikan moniottelija, muusikko, sanataiteilija, kuvataiteilija, valon lapsi ja ihminen. Kuvataiteet löysin vasta aikuisiällä, sillä uskoin pitkään, että käteni olivat luodut vain teknisiä asioita varten. Kaikki muuttui kuitenkin eräänä kesäkuisena päivänä Seinäjoella, kun ystäväni vei minut Kyrkösjärven rannalle maalaamaan, vastustuksestani huolimatta. Suutuin pohjalaiseen tyyliin ja rutistelin maalaukseni. Mutta samalla sisälläni aukesi jotain ja maalasin heti monta päivää putkeen. Ja kohta olin jo maalannut 20 taulua, kohta 40, enkä enää uskonutkaan sisäiseen ääneen, joka väitti etten osaa. Sittemmin olen työskennellyt taidealalla ja saanut oppia ammattilaisilta. 

Olen yhä matkalla, mutta tänä päivänä uskon, että ihmiselle, joka uskaltaa erehtyä ja joka uskoo itseensä, mikään ei ole mahdotonta. Taiteilijana haluan rakentaa yhteyttä ja lempiaiheitani ovat jaettu haavoittuvuus, itsetuntemus ja yhteys luontoon. 


Teen ensisijaisesti akryymaalauksia kankaalle. Käytän sekatekniikka, erilaisia struktuureja ja epoksihartsia. Rikon mielelläni rajoja ja luon kontrasteja. Maalaan myös seiniä, huonekaluja, kiviä ja vaikkapa autonvanteita. Luon mielelläni näyttelyn sinne, missä niitä ei yleensä ole. Kuten tunteetkin, mikään tyyli, tekniikka tai väri ei ole mielestäni väärin, vaan olennaista on kanavointi. 



Kuvataiteen merkitys nykyajassa on kriittinen aivoterveydelle, sillä se toimii vastapainona digitaaliselle ylikuormitukselle, jatkuvalle hälinälle ja tietotyöstressille. Visuaaliseen teokseen uppoutuminen katkaisee stressireaktion, parasympaattinen hermosto aktivoituu ja kortisoli laskee. Taideharrastus on ihmiselle poikkeuksellisen hyödyllistä, sillä se kehittää luovaa ajattelua, keskittymiskykyä, hienomotoriikkaa, vahvistaa itsetuntoa, helpottaa tunteiden käsittelyä ja empatiakykyä. Taide yhdistää, auttaa ymmärtämään ympäristöä, kokemuksia, historiaa ja kulttuuria. 


Jos haluat laajentaa maailmankuvaasi, kehittää mielikuvitustasi tai avata aistejasi, katso kuvataideteosta.